Vuosi sitten meinasin jättää eläinalan. Onneksi en!

Tiedättekö, kun joskus joku asia selkenee ihan tosi kirkkaaksi vasta sitten, kun tekee jotain sitä vastoin? Eli oikeasti onkin menossa eri suuntaan, tekee jotain konkreettista sen "väärän" suunnan eteen ja yrittää vakuuttaa mielessään sen oikeaksi, kunnes herää että hei, ei tätä, ei ei voiko peruuttaa?

Minähän siis meinasin jättää eläinalan vuosi sitten. Oli tosi rankka vaihe isoine muuttoineen ja murroksineen, työminäni oli saanut kolahduksen ja usko itseen ja omaan elämäntehtävään horjui. Kamalaa, näin jälkikäteen ajateltuna, mutta siinä hetkessä kai koin, että eläinalalle minulla ei olisi enää annettavaa. Olen opettanut muita, olen kertonut mitä osaan ja miten maailmasta voisi tehdä eläimille - ja ihmisille heidän lähellään paremman. Olin tehnyt työtä niin isosti sydämellä kun voin, ja sillä hetkellä tuntui, että jos sekään ei riitä, niin en pysty muuhunkaan. Ajattelin, että kyllä niitä hyviä ihmisiä on, mihin minua siinä tarvittaisiin välttämättä enää?

Hain yhtä työpaikkaakin ihan toiselta alalta siinä murroksen hetkellä, ja jopa melkein panostin. Onnekseni en sitä saanut, olin meinaan jo ehtinyt ajatella että en haluakaan sitä suuntaa, vaan mulla on sittenkin vielä asiaa eläinalalle. Paljon asiaa! Jospa kuitenkin vielä saisin sen oman vahvuuden takaisin. Ihana ystäväni, Hanna-Leena sanoi jossain kohtaa, että "Ethän sä voi eläinalaa jättää".

Ja tarkemmin ajateltuna, no en tietenkään voi :D. Jos on elämästään antanut jo yli puolet sille, että on kouluttautunut ja pohtinut päänsä puhki miten tehdä asioita paremmin, kerännyt kokemusta kouluttamisesta ja etenkin käsittelyasioista yli 15 vuoden ajalta, kestänyt kaiken vastatuulen ja puskenut vaan vaikka välillä tuntui ettei kukaan usko. Ja vaikka kuinka tuli vastalausetta. Monien eri eläinlajien kanssa harjoitellut, kouluttanut, käsitellyt, opettanut.

Niin ei kai sitä nyt voi jättää, olisihan se jo lähes rikollista ja ainakin suht typerää, että kaikki se tieto ja kokemus, kaikki mitä olen tajunnut ja oppinut näinä vuosina, jäisi minun pienen pääni sisälle. "Tiiän, mutten kerro! Hahaa, opetelkaa ite!"

Paljon, tosi paljon on osaavaa ja ymmärtävää porukkaa eläinalalla. Mutta jospa minäkin tänne mahdun! Tehdään kaikki sitä mikä meille on ominaisinta, missä meidän sydän ihan huutaa päästä kertomaan että "Hei, mulla on idea! Koitetaan tätä! Tämän olen kokenut hyväksi, tällä päästiin eteenpäin!"

Sen päätöksen jälkeen alkoi tapahtua.

Laitoin jännityksellä ja epävarmuudella mutta rohkeudella ensimmäisen verkkoluennon viime vuoden elokuulle. "Koiraystävällinen turkinhoito ja trimmaus". Sinne tuli reilu 40 ihmistä, ja se oli ihana, sisällöltään onnistunut luento josta tuli paljon kiitosta. Toki tekninen toteutus oli katastrofi :D. Ja siitäkin tuli mainintaa. Sähköposti sekosi ennen sitä, en saanut kaikille linkkiä ajoissa, aika venyi, lapset olivatkin kanssani vaikkei alunperin pitänyt mutta niin kävikin, löysin uuden kodin muuton keskeltä makkarin nurkasta rauhallisen sopin jossa luennoida, mutta eihän se lopulta niin rauhallinen ollutkaan. Olin sen jälkeen niin niin niiiiin kaikkeni antanut ettette uskokaan. Ajattelin, että sainpahan pidettyä, mutta se oli katastrofi, eikä kukaan ikinä millonkaan enää tule mua kuuntelemaan. Mihinkään. Siinä se meni nyt.

Palautteissa oli mukana kuitenkin niin ihania tekstejä, että taaaas noustiin. Sitten laitoin seuraavan luennon, ja taas seuraavan. Opin, miten järjestää tekniikka toimivaksi, miten varmistaa rauha luennoinnille, miten toimin heti luennon jälkeen niin että saan kaikille tallenteen suht pian.

Siitä se lähti.

Siitä on nyt siis reilu vuosi. Nämä luennot ovat mielestäni aivan ihana tapa tuoda tietoa laajasti ihmisille. Teemaluennot kuten rotuluennot tai kynsienleikkuu, tai nyppiminen ovat kohdistettu juuri niihin asioihin apua tarvitseville, ja kahden tunnin ajan saadaan keskittyä juuri siihen kyseiseen asiaan.

Ja sitten sain ihanan viestin, josta ilahduin aivan valtavasti, onko tämä tottakaan? Raili Halme, jonka tiedän kyllä nimeltä Rakkaat haukut -yrityksen omistajana ja pitkän linja positiivisen vahvistamisen kouluttajana, kysyi, tulisinko vetämään Koiralähtöisen trimmaajan koulutusta DOIlle. DOI on siis Dog Oriented Institute, Railin firma, jossa koulutetaan koiralähtöisiä kouluttajia, ongelmakoirakouluttajia ja nyt siis myös trimmaajia :)!

Ensimmäinen koulutuksemme alkoi huhtikuussa, ja heidän opintonsa kestävät joulukuuhun saakka. Meidän ihana pieni opiskelijaporukka on niin upea, voi mikä halu siellä on oppia nämä kaikki asiat ja olla todella koiralähtöinen, ammattimainen, osaava trimmaaja. Sieltä tulee kuulkaas semmoisia trimmaajia että oksat pois ranskanpullasta!

Uutta koulutusta suunnitellaan jo alkavaksi ensi helmikuulle. Sinne mahtuu mukaan! Osoite josta pääsee tutustumaan on tässä:

Koiralähtöinen trimmaaja ⋆ DOI - Dog Oriented Institute

Kirjoittelen lisää DOIn kuulumisia tulevissa blogiteksteissä :).

Mutta takaisin tulevaisuuteen. (Voiko noin sanoa :D?)

Näitä minun omia verkkoluentoja on nyt ollut vuoden aikana noin kerran kuussa, ja samalla tahdilla jatketaan.

Suurella kiitollisuudella näistä kaikista hetkistä, siitä mielenkiinnosta jota luennot ovat herättäneet, mahtavista keskusteluista luennoilla ja niiden ulkopuolella, jatketaan eteenpäin :)!

Parhaiten minut tavoittaa sähköpostilla. Olen rauhoittanut omaa elämää viime vuosina tosi paljon, ja siksi voi olla, etten joskus vastaa ihan heti, kone ei ole auki joka päivä, eikä puhelimessa ole sähköpostia. Malttia siis kaikille, vastaan kyllä kun on sopiva hetki :).

Tämä blogi on pitkään suunniteltu juttu, ja aiheita on paljon ylhäällä, mutta otan mielelläni vastaan lisääkin.

Kiitos Sinulle, joka luit <3.

-Maria